Kuka Sini?

Olen turkulainen kolmen kouluikäisen lapsen aktiivinen äiti. Olen työskennellyt yhteisten asioiden eteen Turun kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa vuodesta 2017 sekä Varsinais-Suomen hyvinvointialueen valtuustossa vuodesta 2022. Innostun uudesta ja uskon yhteistyön voimaan kaikilla elämän osa-alueilla, etenkin politiikassa.

Lapsuus ja nuoruus – ”jutut kuin Lenita Airistolla”

Synnyin perheemme esikoiseksi Heidekenillä 1984. Olin kuulemma pienenä aika huono nukkumaan ja syömään. Täysin päinvastoin kuin nyt.

Pikkusiskoni syntyivät ollessani n. 10-vuotias ja opettelin ahkerasti äidin kanssa vauvojen hoitamista. Ehkä siksi tuntui kovin luontevalta tulla itse äidiksi 24-vuotiaana. Ei nyt kovin nuorena, mutta nuorempana kuin monet muut.

Lämpimin ajatuksin muistelen ala-asteen opettajia, kuten Airi Olinia, Heidi Tammeroa ja Taavi Kaistia.

Kaisti sanoi minun muistuttavan Lenita Airistoa. Hän laittoi minut ruokalassa istumaan pöytäänsä ja ajattelin sen silloin johtuvan hyvistä jutuistani. Jälkeenpäin olen miettinyt, että ehkä siinä oli jokin muukin syy. Sain vilkkaudesta kerran jälki-istuntoakin, kun oli vaikeuksia pysyä pulpetissa.

Suikkilasta sain elämääni ikiystävät. Tyttöporukkamme kasvoi lukioaikana ”Åken enkeleiksi”. Edelleen olemme viikottain yhteydessä. Monia tärkeitä ihmisiä on tullut matkan varrelta elämääni hiekkalaatikolta, ravintolatöistä, yliopistolta ja politiikasta – en osaa edes kuvitella, kuinka tylsää olisi ilman ystäviä.

Töitä ja opintoja – perunamaalta pääsykokeisiin

Nuoruuden kesät noukittiin perunaa Rymättylässä. Lauloimme Johannan kanssa Rafaelin enkeliä ja ”kädet kävivät”, kuten traktorista komennettiin.

Lyseon lukion jälkeen pääsin lukemaan matematiikkaa, mutta luonnontieteiden ylioppilaaksi jäin. Huomasin nopeasti, että olin päätynyt väärään paikkaan, joten pidin välivuoden töitä tehden ja muutin omilleni. Pääsin onneksi seuraavana syksynä opiskelemaan tradenomiksi.

Jatkoin ravintolatöitä O’bassissa ja pelinhoitajana Raha-automaattiyhdistyksessä AMK-opintojen ohessa. Siinä oppi liiketalouden lisäksi sorvaamaan kalenteria, kohtamaan ihmisiä, asiakaspalvelua ja toki myös sen, millaista on suorittava työ tuntipalkalla. Pidin töistä ravintoloissa ja varmaan välillä tuolloin mietin myös ravintoloitsijan uraa.

Uusi vaihe elämässä äitinä ja pikakelauksella väikkäritutkijaksi

Esikoinen tosiaan syntyi tradenomiopintojen loppuvaiheessa 2009. Kun rauhallisen vauvan kanssa tein markkinoinnista opinnäytetyötä, päätin samalla kokeilla hakemista yliopistoon. Pääsin lukemaan poliittista historiaa.

Huomasin heti olevani oikeassa paikassa. Kahdessa vuodessa olin kandi ja minut valittiin assariksi Eduskuntatutkimuksen keskukseen. Olin todella innostunut. Kolmantena keväänä valmistui gradu ja sain samantien apurahan väitöskirjaa varten. ”Olikohan gradun muste edes kuivunut”, epäröi silloinen esimies Ville Pernaa.

Mukaan politiikkaan – koska miksikäs ei

Toki olin jo yläasteella koulun leikkivaaleissa kannattanut Raimo Ilaskiveä presidentiksi, kirjoittanut ylioppilaaksi historiasta ja yhteiskuntaopista ja ollut aina kovin kiinnostunut – no, sekä ihmisistä että kaiken maailman asioista. Kuitenkin lähtö vaaleihin tuli melko yllättäen.

Suikkilan Kokoomus järjesti kesällä 2007 tilaisuuden O’bassissa ja olin työvuorossa. Osallistuin keskusteluun oluenmyynnin ohessa. Silloin Ilkka Kanerva ojensi kätensä tiskin yli ja pyysi mukaan. Suostuin tietenkin.

Silloin, sitä ennen ja sen jälkeenkin olen monesti lähtenyt rohkeasti uuteen. Ajatellut niin, että myöhemmin kuitenkin kaduttaa enemmän se, mitä on jättänyt tekemättä kuin se, että on jotakin yrittänyt.

Sain ensimäisissä 2008 kuntavaaleissa 84 ääntä. Tein johtopäätöksen (joka toki olisi voinut olla täysin käänteinenkin), että tätä harrastusta kannattaa jatkaa ja kokeilla vielä uudelleen.

Varavaltuutetuksi ja kaavoituksen ytimeen

Vuoden 2012 kuntavaalitulos oli jo 160 ääntä ja varavaltuutetuksi. Sain paikan kaavalautakunnasta, joka oli varsinainen politiikan oppikoulu – paljon kuntalaispalautetta, politiiikan veivauksia ja äänestyksiä. Innostuin lisää.

Lautakunnan puheenjohtajana toimi Niko Aaltonen ja aloimme edistää hommia yhdessä. Nikosta on tullut luottoystäväni politiikassa ja arvostan etenkin hänen kykyään tulla kaikkien kanssa toimeen. Siksi Niko on nyt kampanjapäällikköni.

Työskentelin siis vuodet 2012-2017 (vaalikausien mukainen rytmitys) yliopistolla projekti- ja väitöskirjatutkijana. Perheeseemme syntyi kaksi poikaa lisää 2014 ja 2015, joten sain nauttia myös äitiysvapaasta.

Kolmas kerta toden sanoi

Kevät 2017 oli tapahtumantäyteinen. Vaihdoin työpaikkaa Ajatuspaja Toivon toiminnanjohtajaksi. Unelmaduuniin, jossa pääsin yhdistämään tutkimuksen ja politiikan.

Olen kuuden vuoden aikana saanut työskennellä kymmenien tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa erilaisissa hankkeissa. Työ on ollut varsinainen näköalapaikka valtakunnan politiikkaan ja vaikuttamiseen.

Samana keväänä oli kolmannet kuntavaalit. Laitoin tietenkin ”all in” ja onneksi, sillä 430 äänellä pääsin valtuustoon ja samantien myös kaupunginhallitukseen. Tätä edesauttoi äänimäärän lisäksi todennäköisesti se, että olin Turun Kokoomuksen puheenjohtaja.

Aloin työskennellä tiiviisti yhdessä Lauri Katteluksen ja Minna Arven kanssa. Tutustuin myös paremmin Kaija Hartialaan ja Lasse Lindholmiin. He kaikki ovat sparranneet minua matkan varrella ja erityisesti näissä kevään 2023 vaaleissa.

Vanhemmuuden ja uran yhdistäminen

Salaisuuteni vanhemmuuden ja uran yhdistämiseen on varmaan organisointitaidoissa. Olen tehokas silloin, kun jotakin teen ja toisaalta osaan myös rentoutua vastapainoksi. Ystävät ovat kutsuneet minua Super-Nannyksi. Lasten kanssa oleminen on ollut aina minulle mieluista vapaa-aikaa.

Toki siis pikkulapsiaikana niitä valvottuja öitäkin kertyi ja väsymystä. Ja toki apuna on aina ollut lähellä asuvat lasten isovanhemmat. Nyt kaikki pojat ovat koulussa, ja vanhin jo teini-ikäinen. Hauskaa huomata, että omien lasten kanssa voi tehdä vaikka mitä kivaa.

Olen myös ollut iloinen siitä, että sain lapsia suht’ nuorena – se on auttanut jaksamisessa. Laskelmien mukaan lapset ovat kaikki täysi-ikäisenä ennen kuin ehdin täyttää 50 vuotta.

Seutuyhteistyö ja aluevaltuusto

Viime kauden lopulla minut valittiin Turun kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Sain ajatuspajasta työvapaata. Vuosina 2020-2021 johdin poliittista prosessia koskien niin Turun budjettia, johtamisjärjestelmän muutosta pormestarimalliin kuin seutuyhtymän perustamista.

Päätoiminen työ politiikassa tuntui täysin omalta ja huomasin, että pystyin rakentamaan luottamusta nimenomaan kunta- ja puoluerajojen ylitse.

Neljänsissä kuntavaaleissa lähes 650 turkulaista antoi minulle äänensä – toiseksi eniten listan naisista. Pormestariksi valittiin Minna Arve, minä sain jatkaa hallituksessa ja lisäksi uudessa tehtävässä Turun suurimman valtuustoryhmän (kokoomuksen ja kristillisten) puheenjohtajana.

Koin luontevaksi lähteä ehdolle myös hyvinvointialuevaaleihin. Ajattelin siellä tarvittavan varsinkin nyt sote-uudistuksen ns. ponnistusvaiheessa henkilöä, joka tuntee kaupungin asiat ja ihmisiä koko seudulta. Samalla tuli perehdyttyä oikein kunnolla sote-palveluihin. Sain yli 1000 ääntä.

Mikä innostaa?

Innostun aikaansaamisesta, siitä kun ongelmiin löytyy ratkaisu ja tapahtuu muutos parempaan.

Aikani jakaantuu asiantuntijatyön, vanhemmuuden ja luottamustehtävien hoitamisen välillä. Yritän varata myös riittävästi aikaa ystäville.

Pidän kovasti ihmisten seurasta ja luonteeni on vilkas ja utelias. Suhtaudun myönteisesti uusiin ideoihin ja olen monesti se, jolla näitä uusia ideoita riittää. Asiat järjestyvät, mutta se ei tapahdu ilman toimeliaisuutta.

Millainen päätöksentekijä olet?

Vaikeisiinkin kysymyksiin löytyy useimmiten kohtuullisen hyvä ratkaisu, kunhan päättäjät ovat perillä faktoista ja osaavat ja jaksavat neuvotella toistensa kanssa. Se vie toki aikaa ja vaatii myös pitkiä hermoja.

Olen huolissani siitä, että politiikasta on tullut jatkuvaaa kampanjointia. Monesti tuntuu, että oma näkyvyys menee yhteisen edun edelle. Olen toki somessa sen verran mitä pitää, mutta koitan kuitenkin keskittyä enemmän läsnäoloon kuin verkkopreesensiin. Onneksi someaktiivit ystävät ja tukijat välillä muistuttavat, että pitäisi tehdä myös päivityksiä.

Pyrin osaltani vähentämään kuplautumista ja vastakkainasettelua. Kuuntelemista ja ymmärtämistä tarvitaan yhä enemmän ja teen mielelläni yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Arvostan tehokkuutta ja päämäärätietoisuutta luottamustehtävien hoitamisessa ja olen huomannut, että monilla politiikassa toimivilla nopeatempoisuus on veressä.

Vapaalla?

Harrastan säännöllisesti padelia – kilpailuhenkiselle ja sosiaaliselle ihmiselle täydellinen urheilumuoto. Tykkään myös uimisesta, ja talvisin vietän aikaa mieluusti lumilaudalla rinteessä. Parasta aikaa on touhuta yhdessä lasten kanssa, olemme aika aktiivista porukkaa.

Tykkään laittaa ruokaa, ja käyn mieluusti ravintolassa herkuttelemassa. Onneksi Turussa on maan paras ravintolakulttuuri.

Yhteiskunnallinen keskustelu vie myös vapaa-aikaa – katson televisiosta enimmäkseen uutisia ja A-studiota ja kuuntelen usein historia- ja ajankohtaispodcasteja. Esimerkiksi kesällä 2024 kuuntelin peräjälkeen niin Kikan, Susanne Päivärinnan kuin Juha Vikatmaan elämäntarinat.

Somea käytän vaihtelevalla aktiivisuudella. Yleensä juuri kun olisi eniten elämästä kerrottavaa, ei ehdi tehdä päivityksiä, kun pitää nauttia tilanteista. Kirjoittamisessa olen joka tapauksessa parempi kuin kuvaamisessa.

Motto?

Eniten kiinnostaa kaikki.

Ansioluettelo

TYÖ

Toiminnanjohtaja, Ajatuspaja Toivo 3/2017-

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja 8/2020-8/2021
Projekti- ja väitöskirjatutkija / tutkimusavustaja, Eduskuntatutkimuksen keskus/TY 05/2012-02/2017
Ravintolatyöntekijä 2002-2012
Maataloustyöntekijä ja toimistotyöntekijä kesät 1997-2002

KOULUTUS